Solovetskin saarilta evakkomatkalle

Terveisiä täältä jostakin. Huoneessa on kukkatapetit ja kultaset päiväpeitteet, joista jää hilettä takapuoleen. Evakkomatkan syy on hyvin selkeä. Jossain meni putki poikki ja vedentulo lakkasi. Ei kylmää, ei kuumaa vettä. Evakkokodissamme tulee sentään kylmää. Suihkuun ei siis ole asiaa muuta kuin lenkin kautta. Aika hyvin kuitenki, tähän mennessä ollaan saatu yksi lämmin suihku.

Viime perjantaina lennettiin hytkyvällä, kaikennähneellä privaattikoneella Solovetskin saarelle. Reissun alku oli sinänsä hupaisa, että meistä kukaan ei tiennyt mikä tulevan conferenssin teema tulisi olemaan. Tiedettiin vain se, että jostakin meidänkin täytyisi esitelmä pitää.
Alku vaikutti lupaavalta. Tiet oli siinä kunnossa, että astetta tukevammat urheiluliivit ois tulllu tarpeeseen. Hatunnosto ikivanhalle bussille, joka uskollisesti kuljetti meitä ympäri saarta. Conferenssille osallistuvista kaikki muut paitsi me olivat Barentsin alueen nuoriso-organisaation edustajia. Meidät puskettiin mukaan vain siitä syystä, että satuttiin olemaan suomalaisia. Reissun arvo osottautui todeksi paikan päällä. Porukka, jolla saimme reissata oli ihan mieletön ja saari itsessään täynnä mielenkiintoista historiaa ja nähtävyyksiä. Solovetskin saaret ovat nykyään UNESCOn suojelema kohde, jolla sijaitsee edelleen käytössä oleva ortodoksiluostari. Saarella on myös Neuvostoaikoina toiminut vankien "kuolemaleiri". Jos määrätty tuomio oli pidempi kuin kuusi kuukautta, oli hyvin epätodennäköistä, että selvisit saarelta hengissä. Saimme myös tutustua saarelle tehtyyn kanavasysteemiiin, jonka saarella olevat vangit olivat rakentaneet. Kyseinen kierros tehtiin soutuveneillä, joka osottautui varsin hupaisaksi reissuksi soutajien vaihtelevista kyvyistä johtuen. Vimpelin voiman vene teki kauniita kuvioita veden pintaan ensimmäiset kaksisataa metriä, kunnes Purtsi otti airot haltuun ja johdatti joukon ensimmäisenä maaliin.


Sunnuntaina palasimme takaisin kotiimme samalla hytkyvällä lentokoneella. Ilmakuopatkaan eivät tuntuneet enään missään saaren hytkytyksen jälkeen.
Maanantai oli päivistä varmasti meille kaikille kuitenkin jännittävin sillä edessä oli pyöreän pöydän delegaatio ja oma vuoromme olla äänessä ja esittää viisasta aiheesta, josta kellään ei oikeestaan ollu todellista tietoa. Vaikka porukalla juttu luistaa, niin ootahhan ko porukka laitetaan puhumaan enkkua yleisön eteen niin alkaa yhellä jos toisella polvet tutiseen ja ääni väriseen. Selvittiin siitäki kuitenkin kunnialla eikä aihekkaan menny ko vähän vierestä. Oltiin saatu vähän vääränlaista infoa (kielitaidoissammehan ei ole mitään vikaa) esiteltävästä aiheesta.

Eilen, eli maanantaina, saimme tutustua paikalliseen puuarkkitehtuurimuseoon. Kyseisellä reissulla Hilma huolimaton huomas, että jokin tärkeä osa puuttuu. Siinä sitten soiteltiin yhteen jos toiseen suuntaan ja saimme elää todeksi venäläisen ystävällisyyden. Jokainen yritti parhaansa mukaan olla avuksi Hilkan toistellessa, että "ihan sama, ostan uuen. Se oli vaan puhelin." Puhelinta ei ole löytynyt vielä tähän päivään mennessä, joten täytyy olla jossakin hyvässä tallessa.
Iltapäivästä päästiin paikalliselle nuorisotalolle tutustumiskierrokselle. Vastassa oli Pocahontas ja kaksi muuta kaunotarta. Hienot tilat oli nuorille tehty vanhaan elokuvataloon. Kierroksen jälkeen meidän opettajamme kertoi uutisen, että meidän täytyy lähtä evakkoon kodistamme, Siinä sitä sitten odoteltiin kadunkulmalla tuutoriamme, joka ystävällisesti kuskasi omalla autollaan meidät kotiimme ja sieltä sitten tänne jonnekkin.
Monenlaisia ajatuksia oli taas eilen mielessä, ihimset ovat varsin ystävällisiä ja haluavat meille kaikkea hyvää. Joskus tuntuu vain, etttä asiat voisi tehdä helpommankin kaavan kautta.

Nyt täytyy rientää kouluun, kuvia saatte myöhemmin!
Poka Poka!!

-Salli, Hilkka ja Purtsi