Tässä me istuskelemme kotimme keittiössä ja paistelemme sunnuntaipäivän kunniaksi lättyjä ja käymme läpi elettyä elämää.
Noin kuukausi sitten meillä oli täällä mahtava kokoonpano ystäviä vierailulla. Voi sitä onnen kyynelten määrää kun ystävien mukana tuli yllätyksenä vielä kilo karkkia ja Oulaisen jälkiuuniruisleipää. Niitä leipiä jäystettiinkin sitten hartaudella seuraavat pari viikkoa.Viisi päivää meni vallan rattoisasti paikallisia nähtävyyksiä kierrellessä. Todellisuudessahan ne on nähty puolessa päivässä. Istuskeltiin kahviloissa, käytiin paikallisessa ulkoilmamuseossa, eikä suinkaan vähimpänä, kävimme testaamassa Harvian sähkökiukaan toimivuuden. Lämpöä riitti, elämämme ensimmäisen kerran jouduttiin saunaa ihan jäähdyttelemään ennen lauteille istumista. Mainitsematta ei voi myöskään jättää lukuisia sököpelejä, joka nostatti tunteet pintaan äärirajoille saakka.
Niitä hetkiä on lämmöllä muisteltu kahvikupposten ääressä ja räntäsateessa talsiessa, napajäätiköltä puhaltavan tuulen vinkuessa. Kiitos vielä kaikille teille ihanille mussukoille vierailusta, teitte lokakuustamme erityisen!
Kun vieraat lähti, arki alkoi. Enää ei ollut tekosyytä pinnata koulusta ja oppia taottiinkin sitten entistä kovemmin kalloihimme, alkaa pikkuhiljaa jo pehmentyä. Kieli alkaa jo sujumaan siinä määrin, että Hilkka on jo päässyt esittelemään taitojansa Purtsin kysyessä neuvoa kielioppiasioihin. Tosin nämä kerrat ovat hyvin Purtsilla muistissa.
Arkea on värittänyt erinäiset vesiongelmat. Muun muassa yhtenä päivänä joukkomme fitnestähdet lähtivät salille ja kuinkas ollakkaan, ulko-oven aukaistuaan joutuivat keskelle vedenpaisumusta. Putki oli pakkasessa paukahtanut ja siellä se edelleen pulputtaa iloisesti. Saa nähä millon vesiraja nousee kolmoskerrokseen asti. Vakaasti myös uskomme, että asialla on jotakin tekemistä sen kanssa, että vedentulo on poikki milloin päivin ja öin, veden paineen ja -värin vaihdellessa ruskeasta vaaleanharmaaseen. Sähköt ovat kuitenkin pysyneet erinomaisesti ja olemme saaneet lanittaa kaikessa rauhassa ilman häiriötekijöitä.
Meidän elämä naapurustossa on muuttunut aktiivisempaan suuntaan. Nytkin keittiössä on ihan ruuhkaa. Tänne on nimittäin muuttanut kaksi iloista likkaa ja yksi kaveri on puolestaan muuttanut pois. Mielenkiitoisia elämäntarinoita on saatu kuulla.
Muuten elämä täällä rullaa radallaan. Launtait vain ovat sellaisia päiviä, joihin ei totu. Ei sitten millään. Onhan se kaikkien elämänlakien vastaista olla koulussa lauantaisinkin!
Eipä tässä oikeestaan muuta, joulua ootellessa ja lättyjä syödessä.
Rakkaudella: Salli, Hilkka ja Pursti
