Lunta satelee ja aurinko on paistanu tänään kirkkaalta sinitaivaalta, kevättä kohti siis mennään. Tiet on liukkaita kuten ennenkin ja linja- autoissa on edelleen kesärenkaat. Me ollaan vältytty kaatumisilta, mutta olemme saaneet todistaa monta sivuluisua. Mikään ei ole siis muuttunu, paitsi, että alakerran Kirsi- kissasta on tullu kahden suloisen pennun äti.
Aikalailla kaks ja puoli viikkoa on kulunu siitä kun saavuttiin tänne ja niinku ennenki, nopeasti aika on menny. Periaatteessa tuntuu siltä, että kotona ei oltais edes käytykään, paitsi, että on taas ihan uudella temmolla energiaa opiskella!
On se vaan eri tulla takasin ku tietää mihin tulee ja tietää mitä odottaa, toisinsanoen ei ylläty oikeestaan enää mistään, paitsi siitä, että saatiin lauantaipäivät vapaaksi!! Palautteen voima ja demokratia toimii täälläkin!! Kun kerran ystävällisesti ne on meille vapaaksi annettu niin totta ihmeessä niistä on myös nautittu asiaan kuuluvalla hartaudella. Koulukirjoja ei olla edes vilkastu lauantaisin, vaan ollaan kulutettu se aika aivan muuten.
 |
| Launtaipäivän viettoa- oisko parempaa? |
Alussa sitä ihan tosissaan hämmästeli kuin sitä helposti sujahti vanhoihin rutiineihin, nimittäin kyllähän se vähän peljätti ku kävi lomilla, että kuinkahan hyvin sitä on kaiken oppineen unohtanu. Iloiseksi yllätykseksi koulupäivän jälkeen olo ei ollutkaan kuin sillä +90 vuotiaalla neitokaisella, joka on just kiivenny yheksänteen kerrokseen portaita pitkin. Oli energiaa jopa kertailla asioita ja ennen kaikkea nähä muitakin kaks jalkasia. Eikä sitä oikeastikaan ole ihan kaikkea unohtanu, paremminki aivot on saanu rauhassa järjestellä asioita oikeisiin lokeroihin.
Energiaa saa kyllä niin paljon siitäkin, että meillä ei oo kielen lisäksi ku yks muu kurssi. Eipähän tartte olla joka välissä tekemässä powerpointteja ja esseitä.
 |
| Ystävänpäivän taideterapia |
Viime viikonloppu oli meillä pidennetty, koska tiistai oli jonki sortin miestenpäivä ja tietty se on kansallinen vapaapäivä täällä. Maanantaina ei ois ollu ku muutama hassu tunti niin siirrettiin ne loppuviikolle ja lähdettiin käymään senkunvain Kazanissa.Kazanin kuuluisin juttu on sen Kreml, mikä sijaitsee vanhassa kaupungissa ja joka toimii maakunnan poliittisena keskuksena. Se on myös UNESCON maailman perintösuojelu kohde. Kazanihan on yksi kulttuurillisesti Venäjän rikkaimpia kaupunkeja, sillä siellä elää tataarien, joista suurin osa on muslimeja, lisäksi monia muita etnisiä ryhmiä, joista ei tiedetä sen enempää. Katukuvaa väritti moskeijat ja ortodoksikirkot, jotka saattoivat olla jopa vierekkäisiä rakennuksia. Muutenkin Kazanissa on paljon mielenkiintoista arkkitehtuuria ja vierailimme useissa arkkitehtuurisissa helmissä, kuten vajoavassa neliössä ( se oli kyllä pyramidi) ja ufon näköisessä sirkuksessa, oli suoraan savannilta tuotuja nelijalkaisia ystäviämme. Me tykättiin silti eniten niistä klovneista, ne oli niin hauskoja, että jopa ääneen innostuttiin nauramaan.
Pyrähdys Kazanissa oli virkistävä, mutta myönnettäköön että neljä kokonaista päivää kaupunkilomalle on liikaa, mikäli kohteessa vallitsee kontinentaalinen ilmasto eli siis siperian tuuli ja lunta vaakatasossa.
Oli siis mukava palata takas tänne rakkaaseen Arkhangeliin.
Tästä se kevät hiljalleen alkaa ja kovasti nautimme näistä muutamasta kuukaudesta vielä täällä. Blogia yritämme päivitellä aina tasaisen epäsäännöllisesti.
Hilkka, Salli ja Ville
