Tuli aika, jolloin yksi kolmesta pakkasi maallisen
omaisuutensa ja alkoi laskea tunteja itärajan ylittämiseen, kohti rakasta
Isäinmaatamme. Tytöt puolestaan ahkeroivat vielä viikon ja tulevat sitten
perästä. Kerrotaanpa tässä nyt sitten vähän menneitä, kun tulevaisuutta on
hieman vaikea ennustaa, kun meillä ei ole sitä magic- palloa.
Joulukuu alkoi mukavalla reissulla Moskovaan. Luvattu
viikonlopun loma venyi päivän pitemmäksi, kun säheltäjä Hilkka onnistui
ostamaan lentoliput väärälle päivälle. Sehän ei meitä haitannut, pikemminkin
päinvastoin. Koulusta on vähän aikuisempanakin mukava lintsata. ;)
Moskovassa riitti ihmeteltävää. Ihmisiä oli niin paljon,
että laskuissa oli vaikea pysyä. Suut pyöreinä ihmettelimme sitä loistoa, mitä
on rakennettu vuosisatoja: metro- asemia, Kremliä, uusia ja vanhoja pilvenpiirtäjiä,
kaiken näköisiä palatseja…Lista on loputon.
Kyllä oli mukava palata metropolin vilinästä takaisin
kotikaupunkiin. Täällä kun on niin kovin rauhallista ja pientä Moskovaan
verrattuna. Melkeen jopa kadut ja kulmat hallinnassa.
Niin kun aina ennenkin, loma tietää aina myös töitä kotiin
palatessa. Kohtalaisen tiiviiseen tahtiin ollaan valmisteltu esitelmiä jos
vaikka mistä aiheesta ja opeteltu läpikäytyjä asioita venäjän kielen kokeeseen.
Nyt voidaan kuitenkin jo huokaista ja relata. Kokeet on ohi, muutamaa kymmenen
sivun esseetä lukuunottamatta.
Kaiken
raskaan, aivoja rasittavan työn ollessa kovimmillaan, meitä piristämään saapui
Outi. Juhlistimme juhlavasti Suomen itsenäisyyttä aloittaen aamun
Jumalanpalveluksella ja lopettaen Linnanjuhlien jatkoihin. Tietystikään ei ihan
koko päivää oltu informaatiolähteiden ääressä, vaan kävimme kaupungin
hienoimmassa ravintolassa syömässä. Valkoiset liinat ja live pianomusiikkia.
Kansallistunto oli korkealla koko päivän ja kyllä kylmät väreet kulkivat
selkäpiissä veteraanien laulaessa Iltahuudon. On meillä korvaamaton ja kallis
Isäinmaa!
Ja niin kuluivat nelisen kuukautta Venäjällä. Välillä reppu
painoi ja askel oli raskas. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin ne
lukemattomat kerrat, kun nauratti toisten ja omat tekemät kommellukset sekä
lämpimät hymyt mitä muilta ihmisiltä sai. Liekö se myös syynä siihen, miksi
tytöt päättivätkin tulla takaisin tänne vielä kevääksi. Hyvillä mielin lähdemme
täältä joululoman viettoon ja Helmikuussa palataan asiaan!
Rakkain terveisin: Salli, Hilkka ja Purtsi
