Erilaiset oppijat

Päivä on painumassa mailleen. Iltapala on nautittu, joten on hyvä hetki pysähtyä pitkästä aikaan kirjottelemaan todellisia tarinoita.
Koulua on käyty ihan niinku toden teolla. Hilkan sietokyky alkaa olemaan äärirajoilla. Tänään se sai ihan oman kotiläksyn: opetella sanaleikki, jossa suhisee ja sihisee. Hyvin on oppinu! Hilma pystyy hyvin samaistumaan seitsemän veljeksen Juhaniin, jolle tiedonjyvästen kokoaminen pääkoppaan oli vähintäänkin haastavaa. Mutta periksi ei anneta! Kielinero on jopa saanut opettajankin nauramaan veet silmissä, tekemällä kysymyslauseen, jossa oli kolme substantiivia eikä yhtään verbiä. Siinä sitä sitten oli ihmettelemistä, miksi kyseiseen kysymykseen oli hieman vaikea vastata. Onpahan myös esitellyt kaupassa ittensä vanhana iphonena. 

Sen sijaan Salli, vanhana kielitieteilijänä, on omistanut koko loppuelämänsä venäjänkielen tutkimiselle ja taitamiselle. Luulemme Hilman kanssa, että hänen kielessään mahtaa olla jotakin vialla, sillä venäjän kaikki seitsemän ässää suhisevat kuin vanhalla harpulla. Suuri pettymys oli, kun 250 sanaisesta ulkoaopeteltavasta tekstistä unohtui yksi sana. Hän pystyy kommunikoimaan useilla eri kielillä täysin sujuvasti. Venäjä, englanti, suomi, espanja ja ruotsi ovat monesti kuultu samassa lauseessa. Hieman hämminkiä paikallisille, mutta silti pystyy tilaamaan taksin tarvittaessa. Tosin vielä taksi ei ole saapunut paikalle asti. Kaiken kaikkiaan opettajan lempilapsi.

Purtsi, Vimpelin vahvin voima ja kieliopin pettämätön taitaja. Aina kaksi kielioppikirjaa takataskussa ja jopa pienen keskustelun jälkeen pystyy lainaamaan tytöille. Haastavimmissa tilanteissa käännytään aina Purtsin puoleen, ja niitä on paljon. Opettajakin on huomannut tämän lahjakkuuden ja usein kyselee apua selitykseen, kun tyttöjen katse kertoo sen ettei mitään ole menny perille. Tämän uskomattoman taitajan rinnalla kalpenevat jopa venäläisetkin opiskelijat. Sanasto on laaja vaikkakin harvoin käytössä. Ja siinä vaiheessa kun harmistuksen puna alkaa levitä opettajamme kasvoille, ihan syystäkin, on Purtsi vekkulina veljenä heittämässä hiukan läpyskää, joka herkistää opettajankin naurun kyyneliin. 

Niin ja on meillä muitaki aineita ko kieli. Viimeviikolla päästiin tutustumaan paikalliseen nuorisoministeriöön ja saatiin kutsu paikalliseen kaukalopallomatsiin. Arkangelin paikallinen joukkue on jo yhdeksän vuotta putkeen hallinnut maan kärkisijoja. Ei mitään turhia poikia.
Pääosan ajasta vie kieliopinnot, siihen kylkiäisenä historiaa, politiikkaa ja kulttuuria, jotka tulevat viemään vielä monta monituista tuntia vapaa-ajastamme. 

Koulua on nyt käyty hieman yli kuukauden päivät ja kaks mokomaa vielä lisää. Meiän porukka on hyvin hitsautunu yhteen. Ko yhdellä on huono päivä niin toinen naurattaa ja sitä rataa. Solun muut asukkaat on myös tuonut oman osansa tähän arkieloon. Kulttuurien yhteentörmäykset on oikeestaan aika hauskoja. 

Tällä hetkellä odotellaan kovasti keskiviikkoa, jollon saapuu ihania ystäviä kotomaasta. Kiva, että joku tuo vaihtelua tänne ko täältä ei nyt pääse ite pitemmille reissuille vaihtelua etsimään.

Ei meillä muuta. 

<3 Ville, Hilkka ja Salli

Kauan sitten Pietarissa

Näin se tuppaa menemään, kun elo jollakin asteella pääsee raiteilleen niin kirjoittaminen jää. Tuntuu, että tunnit ei päivässä enää riitä, sillä koulu vie ison palan päivästä ja kotitehtävät toisen palan. Viikonloput mukaanlukien. Täällä ei kyllä ymmärretä lepopäivän päälle, sillä viikon ainoana vapaapäivänä on tehtävä kouluhommia ja niitä ei muuten tehdä tunnissa tai parissa.

Mutta tehäänpä nyt semmonen aikahyppy aina tuonne 25.-27.9.2015.
Torstai- illan hämärtyessä ystävämme Purtsi hyppäsi ystävänsä kyytiin, suuntanaan Pietarin loisto. Tytöt suuntasivat samaan kaupunkiin lentokentän kautta. Hyvin aikasten perjantai- aamuna tytöt saapuivat määränpäähän, Purtsin vielä ajellessa tappavan suoraa tietä kohti Pietarin palatsia.

Aamupalan kautta lähdimme, kuten turistien kuuluu, suoraan nähtävyyksille. Nähtävää totta tosiaan riitti. Aamun ensimmäinen kakku oli Talvipalatsi. Hilkalla meinasi silmät pyörähtää ympäri ku tajusi, että kyseiseen museoon ei käveltykkään noin vain, vaan ensin piti kiltisti jonottaa tunteroinen. Kyllä siinä oli kärsivällisyys koetuksella ja eipä kaukana ollut kääntyminen ympäri.
Odotus kuitenkin palkittiin, ensinnäkin ilmainen sisäänpääsy opiskelijoille ja toisekseen sitä loistoa ja nähtävää tosiaankin riitti. Eipä oo kotipitäjissä sellasia kristallikruunuja ja kullattuja huoneita. Pakko kuitenkin  sanoa, että kolkkohan siellä olisi asua, ei olis nurkat hallussa yhtään ja jokaisella perheenjäsenellä sais olla GPS- tunnistin kaulassa. Loistokin oli aika överiä, hankalahan siinä on olla, peilejä joka puolella, ja kimaltaa ihan sama minne katot. Miettii vaan millasia neitoja ja pikku herroja kyseisessä torpassa on asustellu.

Puolen päivän kiertelyn jälkeen alko loistoon turtua, joten päätimme lähtä katselemaan muita paikkoja. Kartta kourassa suunnistettiin ympäri, ämpäri ja ristiin rastiin. Rasti karttaan ku nähtävyys oli nähty. Perjantai- päivän aikana käveltiin ainaki sata kilsaa, jopa vähän päälle. Illan päätteeksi päädyttiin kotoisaan hostelliimme, jossa saimme jakaa huoneen vaitonaisen korealaisen ja ikionnelisen Togosta lähtöisin olevan miehen kanssa, joka valkoset hampaat vilkkuen nauroi ja iloitsi, että on saanut olla jo kolme päivää erossa vaimostaan. Herralla oli myös äärimmäisen hyvät unenlahjat. Se kiipes ketterästi yläpetille ja samantien alko sahaaminen.


Lauantain sateinen päivä meni nauttiessa uuden ostoskeskuksen antimista.  Hoidettiin myös oma osuutemme tässä kulutusyhteiskunnassa. Pennit kiertoon ja talous uuten nousuun. Yksi tärkeä osa oli tietenkin kierrellä erilaisissa kahviloissa tarkoituksena nauttia leivoksia, mutta jotenkin ei ihan onnistuttu valinnoissa tällä kertaa. Arkhangelista tulleena nautittiin myös pelkästään Pietarin tunnelmasta ja kauneudesta. Eihän se ihan rehellistä Venäjää ole, aikamoinen ero on nimittäin näiden kahden kaupungin välillä.

Sunnuntai- päivää me vietettiin ihanan saksalaisen tytön kanssa, johon tutustuttiin venäjän kielen intensiivikurssilla. Kierrettiin yhessä kirkkoja, linnotuksia ja puutarhoja. Sunnuntaina omistauduttiin myös hieman korkeakulttuurille ja käytiin kuuntelemassa Tshaikovskyä Marinski -teatterissa. Hieno oli paikka ja musiikkikin varsin mallikasta.

Saavuimme takaisin kotikaupunkiimme maanantai- yön kähmeessä ja hyvinkin virkeänä aloitimme ensimmäisen varsinaisen kurssimme. Sellainen oli meidän viimeinen lomareissu täällä. Tästä eteenpäin koulussa ollaan maanantaista lauantaihin aina kotiinpaluun saakka. Nyt opiskellaan, oikeasti.

Rakkain terveisin, Me