tiistai 20. lokakuuta 2015

Erilaiset oppijat

Päivä on painumassa mailleen. Iltapala on nautittu, joten on hyvä hetki pysähtyä pitkästä aikaan kirjottelemaan todellisia tarinoita.
Koulua on käyty ihan niinku toden teolla. Hilkan sietokyky alkaa olemaan äärirajoilla. Tänään se sai ihan oman kotiläksyn: opetella sanaleikki, jossa suhisee ja sihisee. Hyvin on oppinu! Hilma pystyy hyvin samaistumaan seitsemän veljeksen Juhaniin, jolle tiedonjyvästen kokoaminen pääkoppaan oli vähintäänkin haastavaa. Mutta periksi ei anneta! Kielinero on jopa saanut opettajankin nauramaan veet silmissä, tekemällä kysymyslauseen, jossa oli kolme substantiivia eikä yhtään verbiä. Siinä sitä sitten oli ihmettelemistä, miksi kyseiseen kysymykseen oli hieman vaikea vastata. Onpahan myös esitellyt kaupassa ittensä vanhana iphonena. 



Sen sijaan Salli, vanhana kielitieteilijänä, on omistanut koko loppuelämänsä venäjänkielen tutkimiselle ja taitamiselle. Luulemme Hilman kanssa, että hänen kielessään mahtaa olla jotakin vialla, sillä venäjän kaikki seitsemän ässää suhisevat kuin vanhalla harpulla. Suuri pettymys oli, kun 250 sanaisesta ulkoaopeteltavasta tekstistä unohtui yksi sana. Hän pystyy kommunikoimaan useilla eri kielillä täysin sujuvasti. Venäjä, englanti, suomi, espanja ja ruotsi ovat monesti kuultu samassa lauseessa. Hieman hämminkiä paikallisille, mutta silti pystyy tilaamaan taksin tarvittaessa. Tosin vielä taksi ei ole saapunut paikalle asti. Kaiken kaikkiaan opettajan lempilapsi.


Purtsi, Vimpelin vahvin voima ja kieliopin pettämätön taitaja. Aina kaksi kielioppikirjaa takataskussa ja jopa pienen keskustelun jälkeen pystyy lainaamaan tytöille. Haastavimmissa tilanteissa käännytään aina Purtsin puoleen, ja niitä on paljon. Opettajakin on huomannut tämän lahjakkuuden ja usein kyselee apua selitykseen, kun tyttöjen katse kertoo sen ettei mitään ole menny perille. Tämän uskomattoman taitajan rinnalla kalpenevat jopa venäläisetkin opiskelijat. Sanasto on laaja vaikkakin harvoin käytössä. Ja siinä vaiheessa kun harmistuksen puna alkaa levitä opettajamme kasvoille, ihan syystäkin, on Purtsi vekkulina veljenä heittämässä hiukan läpyskää, joka herkistää opettajankin naurun kyyneliin. 

Niin ja on meillä muitaki aineita ko kieli. Viimeviikolla päästiin tutustumaan paikalliseen nuorisoministeriöön ja saatiin kutsu paikalliseen kaukalopallomatsiin. Arkangelin paikallinen joukkue on jo yhdeksän vuotta putkeen hallinnut maan kärkisijoja. Ei mitään turhia poikia.
Pääosan ajasta vie kieliopinnot, siihen kylkiäisenä historiaa, politiikkaa ja kulttuuria, jotka tulevat viemään vielä monta monituista tuntia vapaa-ajastamme. 

Koulua on nyt käyty hieman yli kuukauden päivät ja kaks mokomaa vielä lisää. Meiän porukka on hyvin hitsautunu yhteen. Ko yhdellä on huono päivä niin toinen naurattaa ja sitä rataa. Solun muut asukkaat on myös tuonut oman osansa tähän arkieloon. Kulttuurien yhteentörmäykset on oikeestaan aika hauskoja. 

Tällä hetkellä odotellaan kovasti keskiviikkoa, jollon saapuu ihania ystäviä kotomaasta. Kiva, että joku tuo vaihtelua tänne ko täältä ei nyt pääse ite pitemmille reissuille vaihtelua etsimään.

Ei meillä muuta. 



<3 Ville, Hilkka ja Salli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti