Viimeviikon perjantai ansaitsee ihan oman päivittelynsä.
Kaksi kertaa aikasemmin sisälle yritettyämme ja nöyrästi kotiin palattuamme, kolmas kerta toden sanoi ja päästiin sisälle lämpöä hehkuvaan ja kotimaisen tuntuiseen- mutta voi niin erilaiseen- saunaan. Päätimme perjantai-illan kunniaksi koittaa onneamme vielä kerran ja suuntasimme yleisille saunoille.
Lipputiskin tyttösillä oli neitosten kasvot hyvässä muistissa, viime kerralla kun yritimme sisään miesten saunavuorolla. Se saunakerta jäi väliin ihan omasta tahdosta, vaikka lauteilla olisi kuulemma tilaa ollut. Liput saatuamme ja tietysti saunavihdan ostettuamme, kipusimme toiseen kerrokseen mieli ja uho korkialla, että nyt näytetään venäläisille miten suomalaiset saunoo. Ko mehän olemme tunnetusti saunojakansaa. Se kuka saunotti ja ketä selviää kohta..
Sujuvalla lukutaidolla päättelimme, että ensimmäinen huone oikealla on pukuhuone. Ja niinku normaalistikki uimahallin pukuhuoneeseen ennenki kävelleenä, Salli edellä, vetästiin ovi auki sillä tavalla että siitä myös mahtuu. Siinä samalla Luojan luomalla sekunnilla parikymmentä myssypäistä rouvaa (ikähaitari kuuenkymmenen ja kuoleman välillä) käänty ovelle päin. Katseethan meitä ei haitannu, niihin on kyllä tottunu, mutta se yks tuima täti sairaalaessussaan huuteli niin tiukasti, että vallan jähmetyttiin siihen ovelle. Kolmannella huutamalla alko rattaat aivossa sen verran rullaan, että ymmärretiin asian koskevan jotenki ovea ja siitä virtaavaa kylmää ilmaa. No siinä otettiin sitten kolme askelta takapakkia ja laitettiin ovi kiinni niinku käsky kävi. Ei vaan itse älytty mennä sisäpuolelle. Hetki siinä tuumattiin ja kateltiin kaikkia HOX-lappuja siinä ovessa (joita oli paljon) ja koitettiin miettiä, että eikös sinne niin vaan kävelläkään. Yhteistuumin tultiin siihen tulokseen, että varmasti saahaan ystävällisempi vastaanotto jos otetaan kengät pois jalasta, täälläkö on niin kurastaki. No, meillä oli kummallaki tietenki jalassa kunnon paksut nailonit. Siitä huolimatta päätimme niillä hipsiä kosteahkoon pukuhuoneeseen.
Uudelleen vähemmän laajalla liikkeellä aukastiin ovi ja sujahettiin sisään. Tuimalla tädillä oli paljon asiaa, mutta luullaksemme hänellä oli vaikeuksia puhumisen suhteen, koska me ei aivan ymmärretty. Täti alakerrasta saapui parahiksi pelastamaan kiusallisen tilanteen ja selvitti, että tytöt on suomesta ja opastus paikalliseen saunakulttuuriin ois paikallaan. Siinä vaiheessa ko tädit huomasivat, että törötettiin siinä sukkasilleen, remahti koko mummokööri herskyvään nauruun. Ehkä olimme jotenki vähän reppana näky. Naurettiin siinä sujuvasti sitten mukana. Ihmettelivät kovin mitä hyötyä kengistä käsissä on, varsinki ko meillä ei ollu ulkokenkien tilalle purppuraisia sisäkenkiä niinku kaikilla muilla näky olevan. Tuima täti heltyi ja naureskellen kaivoi ihmekaapistaan kahet läppöset, saunamyssyt ja vielä laudeliinatkin. Siinä vaiheessa kaikilla muilla mummoilla heräs jonkinsorttiset äidinvaistot ja alkoivat kilvan neuvomaan mihin istua, miten istua ja minne ne vaatteet laittaa. Pari kertaa siinä penkkiä vaihettiin, välistä istuttiin vierekkäin ja välistä vastapäin. Mummot nauro ja me naurettiin.
Kylpyhuoneen oven aukaistuamme näky oli uskomaton. Kymmeniä metallisia vaaseja pitkillä matalilla pesupöydillä, kolme vesipistettä; kuuma- ja kylmävesihanalla varustettuna, mummoja joka nurkassa ja jokasella purkkeja, putiloita, hanskaa ja raaputinta sekä muunlaista myssyä ja pussukkaa karmea kasa pöyällään. Hetken siinä meni, ennenkö pysty taas toimimaan. Mummot otti onneksi hyvään haltuunsa ja alko lateleen ohjeita. Davai, davai kuului sieltä ja täältä ja lopulta saatiin pöydillemme vaasilliset vettä.
Kun saunaan päästiin, niin tottakai ajattelimme, että jos jonkun homman suomalaiset osaa niin rehellisen saunomisen. Mutta voi, tämä tuhanten perinteitten maa näytti, että oikeestaan sauna ei ole suomalaisille ollenkaan niin pyhä paikka ko venäläisille. Huopamyssyihin pakotettuina istuttiin lauteille saunan lämpötilan huidellessa varmasti kahdensadan paremmalla puolella. Siinä sitten selvitettiin sivilisäädyt ja omaelämänkerrat utelialille saunakavereillemme. Nähtiin myös semmosta, johon ei olla aikaisemmin törmätty. Nimittäin yks rouva oli vaihtanut vihdan bambukeppeihin ja niillä kovasti selkäänsä paukutteli. Ei varmaan ollu lapsena tarpeeksi saanu selkäsaunaa ko piti omasta tahosta antaa. Kuulemma oikeen terveellistä, mutta ei onneksi meitä ruoskinu. Näytti ne kuitenkin miten vihdotaan. Joukon ehdottomasti puheliain pirkko, löylytti meitä niin, että nyt tiedetään, mitä tarkottaa ko venäläiseltä saa selkäänsä. Pieksännän jälkeen meidät käskettiin niin kylmään suihkuun, että! Ja sen jälkeen hörppytauko ja eiku uudestaan.
Saunomisen jälkeen tietysti alettiin pesemään itseämme niinku aina enneki. Just ko Salli oli shampoot päähänsä laittanu, niin just se bambu-rouva tuli ja kielsi meitä peseytymästä. Eka piti kuulemma levähtää. Nimittäin hänen sanojensa mukaan venäläiseen saunomiskulttuuriin kuuluu paljon ei saa-juttuja, koska muuten tulee pää kipeäksi. Saunomisen jälkeen pitää levähtää kymmenisen minuuttia, ennen kuin voi peseytyä. Rouva antoki meille jotaki ihmeainetta, jota hyvällä ohjeistuksella levitettiin naamalle. Siinä sitä levähettiin ja parannettiin maailmaa sekä kuunneltiin, kuinka kulovalkean tavoin rouvasta rouvalle liikkui tieto näistä suomalaisista tyttösistä, jotka olivat saunomisen keltanokkia. Nöyräksihän se laittoi tällaisen suomalaisen saunojan.
Kun rouvan mielestä olimme tarpeeksi levähtäneet, peseydyimme, Onneksi se me osattiin, paitsi unohdettiin (päätöksellä) käyttää tuima-tätin tuomia ihmeellisen näkösiä pesurätin ja -sienen välimaastossa olevia juttuja. Bambu-rouvan antama aine oli niin tehokasta, että nuoruimme varmasti kymmenisen vuotta.
Kaiken kaikkiaan, saunareissu opetti, ettei pidä luulla liikoja itsestään ja omista kyvyistää, varsinkaan saunomisen suhteen. Se on varma, että toiseksi jää Venäjällä. Sen verran puhdas olo ja riemullinen mieli jäi, että tokihan tuo uusitaan. Nyt vaan ostamaan omat saunamyssyt ja kolme pussia kosmetiikkaa, bambu-tikkuja unohtamatta, niin luulevat vielä paikallisiksi.
Kovin harmittaa ettei voinu kuvia ottaa, ois muuten tullu loisto-otoksia! Salli onki yrittäny jäljentää sitä tunnelmaa piirrustuksissaan.
Saunomisen iloa kaikille!
<3 Hilkka ja Salli
