Tytöt rimpsalla

Viimeviikon alussa saimme tietää, että meillä on edessämme neljän päivän viikonloppuvapaa. Mentiin vahingossa kysymään koordinaattoreilta suosituksia kivoista paikoista, jotka ei olisi kahdenkymmenen tunnin junamatkan päässä. On nimittäin suhteellisuudentaju Venäjänmaan etäisyyksistä ennen tänne tuloa ollut aika pahasti hukassa. Jo pelkästään Arkangelin alue on Ranskan kokoinen.  Kansainvälisyystoimistossa otettiin ihan tosissaan meidän tiedustelut ja nehän väsäsivät meille kolmen päivän aikataulun Kargopoliin turistikierroksineen.  Hinta ei ollut paha, joten päätimme tarttua valmiiksi räätälöityyn matkaan. Ihan vain senkin takia, että meijän joukosta ainut venäjää osaava henkilö halusi jäädä leputtamaan matkan rasittamia kinttujaan.

Torstai- iltana yksi tuutoreistamme noukki meidät kyytiin, vei juna- asemalle ja saatteli matkaan suurin varoituksin. Alkuyö kului nopsasti istumapaikalla ja kolmen kieppeillä oltiin Niandaman asemalla, jossa meitä odotti autokyyti Kargopolin kylään.  Saimme yöpyä aivan ihanan ja suloisen mummon tykönä, joka teki maailman parhaita pannareita aamiaisiksi. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta hyvin selvittiin elekielellä ja nyökyttelyllä.

Näitten kolmen päivän aikana ollaan nähty varmaan 50 puukirkkoa ja ainaki kakskymmentä puukylää. Aivot yrittää vieläkin järjestellä kaikkea mielenkiintosta infoa, joka tarttu matkan varrelta. Saatiin myös tutustua samalla mahtavaan oppaaseemme Katjaan, jonka kanssa varmasti tullaan myöhemminki olemaan yhteyksissä.

Junamatka takaisin Arkangeliin oli kohtuu mielenkiintonen, makuuvaunumme kuului alenpaan hintaluokkaan ja sen kyllä huomasi. Heti ovella kohtasimme lämpimän itätuulen +27 astetta, maustettuna jalkahiellä sun muilla nuudeleilla. Osa oli tainnut reissata jo jonkun matkaa kyseisessä vaunussa. Jopa porukan unikeolla, Hilkalla oli vaikeuksia unensaannissa. Eikä sitä unensaantia helpottanut alakerran laverilla nukkuva mies, jolla juttua riitti pitkälle aamuyöhön. Nyt ei siis puhuta mistään kahden hengen privaattihyteistä, vaan kaikki viiskyt punkkaa oli saman oviaukon takana.

Kaikin puolin reissusta jäi hyvä mieli. Hienoja kohtaamisia ja taas pala Venäläistä kulttuuria ja ystävällisyyttä. On tämä vain hieno maa.

Rakkaudella Hilkka ja Salli