Huomioita täkäläisestä kulttuurista

Täällä on paljon mielenkiintoisia, jopa hassuja asioita. Paljon on pienille lapsukaisille pohdittavaa. Ollaan tässä kohta kuukauden päivät tehty erinäisiä huomioita täkäläisestä elosta ja olosta, joka vaatii ihan oman blogipäivityksensä.

1. "Moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa...". Täällä se ei pidä paikkaansa, ei alkuunsakaan. Oikeastaan sanonnan voisi kääntää toisinpäin. Kun kävelee kadulla ja katselee ympärilleen voi nähdä mitä mielenkiintoisemman näköisiä ovia, joista suurimman osan jättäisi ensinäkemältä avaamatta. Yllätys yllätys, epämääräisimmänkin oven takaa voi saada mitä maukkaimpia tuoreita leipomuksia. Ja ei ole muuten hinnalla pilattu, kahvilat on kovassa käytössä.

2. Naiset ON naisia, korkojaan myöten. Se on totta, että paikalliset naiset on kauniita, mutta lisäksi he omistavat hyvän tyylitajun. Oli sitten kyse alakoululaisesta tai babuskasta, niin tyylitaju on kohillaan. Koulussa on ihan normaalia pitää kotelomekkoa, jakkutakkia ja piikkikorkkareita. Siinä onkin on ollu pohdittavaa, kuin monta nyrjähtänyttä nilkkaa näillä teillä on tullu. Jopa Salli ja Hilkka on kovasti harkinnu korkkareiden ostoa sen jälkeen, kun eräs ystävämme kyseli käytämmekö koskaan korkkareita. Täytynee hommata, osa kulttuuriin sopeutumista sekin.

3. Naiset on naisia siinäkin mielessä, että salilla tytöt on tullu lähinnä silmänruoaksi. Meidän hikikarpalot otsalla ja "isohkot" painot herättävät kummastusta niin paikallisessa mies- kuin naisväestössä. Meidän puoleltaan kummastusta herättää se, että naiset ei todellakaan tee juuri mitään, lähinnä norkoilee siellä missä rehellinen testosteroni haisee. Venyä ne naiset kyllä osaa, vaan on niillä hyvät henkilökohtaiset venyttäjätkin. ;)

4. Joka puljussa on vähintääkin kolminkertainen määrä työntekijöitä ku Suomessa samassa paikassa. Laskettiin, että meidänkin taloyhtiössämme on ainakin kaksikymmentä työntekijää. Alakerrassa aulavalvojia on näiden laskujen mukaan ainakin kahdeksan. Keskikerroksen avainvahtikopissa kuus kipaletta. Unohtamatta siivoojia sekä pyykkäreitä, joita on ainakin ne loput kuus. Valitettavasti työttömyys on silti tällä auleella korkea.

5. Työturvallisuus - mikä se on?
Ei kai se ole niin justiinsa, opitaan vaikka kantapään kautta. Ei olla nähty kenelläkään turvavaljaita, oli työskentelykorkeus sitten kuin korkea tahansa. Tähän on pakko lisätä myös joidenkin taksikuskien painava kaasujalka. Nopeusrajoituksista ei paljoa välitetä, 40km/h kaupunkialueella voi ajaa myös 120km/h, pääasia saada mahdollisimman paljon ajoja.

6. Vessat, ihan oma lukunsa. Julkisten rakennusten vessoista et löydä paperia. Ja jos löydät pelkän maassa olevan reijän sijasta posliinipytyn, niin älä istahda. Voit nähdä edellisen kävijän kengänpohjan kuvioinnin reunuksilla. Reisilihakset on kovilla siinä kyykkiessä.

7. Uskomatonta, mutta totta. Vaikka ollaan naapurikansoja, niin pienissä ja vähän isommissakin asioissa voi huomata eroavaisuuksia. Hauskoja kulttuurillisia törmäyksiä, yhtään sanomatta mikä on parempi, erilaista vain.

Rakkain terveisin, Salli, Hilkka ja Purtsi