Ensimmäisen kappaleen myötä sinulle armas lukija, voi välittyä kuva henkilöistä, jotka ovat jo rinkkansa pakanneet ja henkisesti hyvinkin väsyneitä ja siten valmiita äidin ja isin lellittäväksi. Ehkä tätyy hieman korjailla tätä mielikuvaa, yhtään kieltämättä etteikö salaa jo haaveiltas kunnon lohikeitosta, kenenpä muunkaan kuin äitin patojen äärellä. Rinkkoja ei suinkaan olla vielä pakattu, eikä edes olla ostettu suklaista joulukalenteria, jolla voitaisiin päiviä laskea (tosin Purtsilla on kalanmaksaöljykapselikalenteri). Eli kaikinpuolin hymyissä suin ja naama virneellä täällä mennään. Ystävät ja tuttavat älköön siis huolestuko, tarkoituksena on tulla ehjänä, jopa entistä ehompana takaisin.
Paljon on asioita ehtiny tapahtua sitten saunareissun. Tytöt kävi ansaitulla hiihtolomalla, jota ei kyllä koskaan myönnetty, laskemassa Kirovskissa. Purtsi sillä aikaa tunnollisesti opiskeli passiivin partisiippiä, vai liekkö sanaa который, jota ollaanki opiskeltu ahkerasti about neljäkymmentä oppituntia. Ja auta jos mieleesti juolahti, että me muka oltaisiin hitaita oppijoita!
Joka tapauksessa, Purtsin hengittäessä tunkkaistakin tunkkaisempaa luokkahuoneilmaa, tytöt nauttivat raikkaasta vuoristoilmasta, tuulen hivellessä poskipäitä. Että jos nyt ollaan rehellisiä, niin kelit oli mitä oli, siis näkyvyys, mikä se on? Mutta kelitkään eivät hidastaneet, kun huippujengillä tarvottiin menemään. Kyllä taas elettiin todeksi se, että mikä onkaan ihan huikean porukan voima! Reissusta sai kyllä niin paljon iloa ja energiaa, että vielä tänäkin päivänä se jaksaa yhtälailla hymyilyttää! Oli kertakaisen riemullista viettää suomalaisten ystävien kanssa aikaa ja nauttia poikien tuomasta ensimmäisen aamun mämmi- yllätyksestä. Kovia juttuja. Hymy oli leveämpi kuin sammakolla, joka saa marmelaadia ja sydän itki onnen kyyneleitä. Varsinkin pääsiäisenä sitä hetkeä muisteltiin erityisesti, kun täällähän pääsiäistä ei vielä vietetä. Ehkä joskus tulevaisuudessa täälläkään ei tartte mennä kouluun Kristikunnan tärkeimmän juhlan aikana. Niin että mämmihän se oli mielessä pääsiäismaanantain aamuna, kun syötiin kaljupuuroa ja läksittiin kouluun.
 |
| Pääsiäisaamu. |
Kaiken kaikkiaan jos yhdellä sanalla täytyisi kuvata tätä juuri taakse jäänyttä kuukautta, se olisi repaleinen. Oli jos vaikka minkälaista kansallista ja vähemmän kansallista vapaapäivää, joten koulupäiviä oli verrattain vähän. Siihen vielä lisäksi milloin opettajan ja milloin meidän henkilökohtaiset esteet ja kevät influenssat, mitä jokainen vuorollaan on potenu. Tietenkään se ei suinkaan tarkoita, etteikö opiskelu olisi silti jatkunu. Opettajamme omistaa nykyään älypuhelimen, jolla saa sekunnin murto-osassa lähetettyä kuvaviestiä oppimateriaalista ja totta, niitä viestejä on sitten tullu ihan sarjatulituksena niinä päivinä kun koulua ei ole ollu. Meijän parhaaksihan se kaikki on, mutta välillä laiskottaa. Ja ehkäpä juuri siitä repaleisuudesta johtuen, maaliskuu meni ennätysvauhtia.
 |
| Pulla- mitäpäs muuta. |
Hiihtelyt alkaa täällä olla hiihdetty, jopa kerran hiihtäneenä voidaan näin mainita. Tiet alkaa olla siinä kunnossa, että heikompaa hirvittäis. Joki alkaa aueta, mutta se ei tietenkään hidasta pilkkiöitä. Mietittyttää vaan, miksi oi miksi pitää kairata se oma pilkkimisreikä, kun vieressä on niin iso aukko, josta vois nostaa vaikka valaskalan?!
Aurinko on lämmittäny ihan todella, tänään jopa irrotettiin eristävät maalarinteipit ikkunoista ja aukaistiin ikkuna auringolle ja kyläänhän hän tuli. Jäätelö olisi kruunannut hetken, mutta unohdettiin, että meillä ihan oikeasti olisi kerranki ollu jäätelöä. Tämmöstä se elämä on ku hektiseksi muuttuu, totesti Ville, kääntyi sängyssään ja reväytti selkänsä.
 |
Onnellista ja oikein auringon täyteistä huhtikuuta kaikille täältä Betonikasarmin auringonvarjosta!
terveisin, kolme iloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti